keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Eläinrakas


 


Eläimet ovat minulle tärkeitä. Haluaisin elää niin kuin Peppi Pitkätossu, eläinten keskellä. Se ei kuitenkaan onnistu täysin, koska mieheni ei ole samaa mieltä. Hän kestää koirat ja kissat juuri ja juuri kodissamme, mutta enempää ei kuulemma meidän kotiin ei sisälle tule. Tällä hetkellä meillä asustaa silkkiterrieri, kultainennoutaja ja kissa. Kuvassa oleva kissa on Nuppu. Nuppu kuoli muutama viikko sitten 18 vuotiaana.  Kotieläimistä luopuminen on aina niin surullista ja niiden muisto säilyy aina sydämessäni. 

Meillä on myös pieni kanala, jossa asustaa kukko ja 5 kanaa. Meillä oli myös 2 lammasta melkein 10 vuotta, mutta pari vuotta sitten jouduin niistä luopumaan. Vanhempi lammas sairastui ja siitä piti luopua. Samalla luovuin myös nuoremmasta lampaasta, koska se oli niin kiintynyt toveriinsa ja ei olisi yksin selvinnyt onnellisena. Voin sanoa, että lampaat olivat minulle läheisiä ja rakkaita. Niistä luopuminen oli kova paikka. Sain omista lampaista villaa, joista kehruutin lankaa. Lankaa sitten värjäsin erilaisilla kasveilla. Nyt tämä pari vuotta ilman lampaita on tuntunut, että jotakin puuttuu elämästäni. Pikkuhiljaa on hiipinyt ajatus, että haluan vielä omia lampaita. Nyt pitäisi alkaa vaan taivuttelemaan isäntää tuohon emännän haaveeseen. Isännän suostumusta vaaditaan näissä unelmissä, koska hänen apuaan tarvitsen mm. aitausten teossa, sorkkien lyhentämisessä ym. Olen jo alustavasti tiedustellut saisinko ostettua oman paikkakunnan lampurilta lampaat? Hänellä olisi 3 tuttipullolla ruokittua karitsaa, jotka olisi valmis minulle myymään. Nyt on siis kuukausi aikaa saada mies ymmärtämään, että lampaita kaivataan meidän pikkutilalla.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Taukoa


 Nämä kauniit Arabia puhalluskupit sain eräältä mukavalta ihmiseltä lahjaksi. Olin joskus ilmoitellut, että otan vastaan rikkinäisiä arabian kuppeja. Ajattelin tehdä niistä koruja. Nämä kupit ovat kuitenkin ehjiä, että en raaski tehdä niistä koruja vielä ennen kuin ne jostakin suusta rikkoutuvat. Kesällä mökillä ajattelin rikkinäisistä astioista tehdä koruja. Ostin käytettynä lasihiomakoneen ja  sillä saa kätevästi hiottua posliinia.

 Pientä taukoa pidin kirjoittamisesta kun olkapäässäni oli tulehdus ja se oli niin kipeä, että en voinut käyttää oikeaa kättä ollenkaan. Olin töistä sairaslomalla ja kävin ortopedilla. Lääkäri laittoi kortisonia ja jotakin puuduttavaa ainetta. Nyt on jo käsi melko hyvä ja töissäkin jo olin. Reumakokeitakin otettiin kun tämä on jo toinen kerta, kun olkapää tulehtuu ja tlehdusarvot nousee. Kuulemma jos on rasitusvamma sen ei pitäisi nostaa tulehdusarvoja. 

Paljon mietteitä ja suruakin koen, kun nuorimmalla lastenlapsella todettiin juuri diabetes. Lapsi on vielä pieni ja diabeteksen oireita oli vain lisääntynyt jano. Lapsen äiti toimi kuitenkin vaistonsa mukaan nopeasti ja lapselta mitattiin verensokerit. Sitten jo äiti la lapsi vietiin ambulanssilla sairaalaan. Nyt on alkanut uusi arki perheessä diabeteksen kanssa. Arki tuottaa alussa paljon unettomia öitä ja sydämen tykytyksiä. Onneksi lapsen molemmat vanhemmat ovat saaneet sairaalassa mitä parhainta opetusta ja tukea. Taas tuli muistutus siitä, että turhaan ei ole isovanhemmat veroja maksaneet ja kuinka hienoa on asua Suomessa!