Kevään ensimmäinen käynti mökillä

Eilen kun oli aurinkoinen päivä niin kävimme katsomassa missä mallissa mökki ja Nuotioranta on talven jälkeen. Mies olikin jo käynyt pilkillä pari kertaa, mutta minulle käynti oli ensimmäinen tänä vuonna. Jäät olivat jo ohentuneet niin, että en enää päästä ukkoa jäälle! Lumet oli tontilta jo melkein kaikki sulaneet ja ukkoni jo haravoi polkua neulasista ja lehdistä.

Minä tutustuin mökkiin ja huomasin, että kutsumattomat vuokralaiset ovat mellastaneet mökissä. Voi ei, sivustavedettävän patja oli hiirenkakassa ja fleesepeittoon oli syöty reikiä. Katselin ympärilleni ja aukaisin keksilaatikon. Hölmö emäntä jättänyt keksejä talveksi laatikkoon, hyi! Apua, keksipaketit olivat revityt ja niiden takaa pilkisti pienet korvat ja silmät arkana. Apua, kamala, hyi! Riski emäntä pelkää hiirtä, kun sen yhtäkkiä näkee. Emäntä huutaa isäntää ja isäntä kysyy, että mikä nyt on hätänä? Isäntä katsoo laatikkoon ja kappas vain kaksi hiirtä leikkii kotia laatikossa. Laatikossa on myös fleesepeitosta pieniäpalasia pesäksi tehtynä. Ei tapeta niitä kuitenkaan sanoo emäntä ja hiiret häädetään ulos. Sen jälkeen vaan rätti heilumaan ja tekstiilit osa roskiin ja osa kotiin pesuun.  Taas opittiin uutta. Mitään syötävää ei saa jättää talveki mökkiin!!!

Sitten juodaan kuumat kaakaot ja voileivät terassilla, voi tätä autuutta. Aurinko paistaa ja kohta on kesä! Suunnitellaan huvimajan ostoa. Me halutaan sellainen missä on isot ikkunat, että saa katsella järveä ja luontoa, kun istutaan ja grillataan jotakin, paistetaan lättyjä tai loimutetaan lohta. Täytyy pyytää tarjouksia eri valmistajilta. Pieni sauna remonttikin odottaa alkukesästä. Haaveillaan ja suunnitellaan!

 Kotona olen vaihdellut tekstiilejä keväisempiin. Punainen sai väistyä ja vihreä sekä roosa/vaaleanpunainen valtaa huushollia. Kuvassa olevat sohvatyynyt ostin Pentikiltä. Keittiön sivustavedettävään ostin myös pari uutta tyynyä ja muutama lisää on vielä hakusassa.

Pikkuhiljaa alkaa lapsenlapsen diabeteksen hyväksyminen tuntua mahdolliselta ja olen huomannut, että lapsi on ihan entisensä, iloinen ja reipas. Vanhemmat hoitavat mallikelpoisesti lastaan ja hoidossakin kaikki on mennyt hyvin. Lapsi voi elää normaalia arkea ja tehdä kaikkea mitä ennenkin. Onneksi on terveydenhoito lapsille parasta mahdollista!

Taukoa

 Nämä kauniit Arabia puhalluskupit sain eräältä mukavalta ihmiseltä lahjaksi. Olin joskus ilmoitellut, että otan vastaan rikkinäisiä arabian kuppeja. Ajattelin tehdä niistä koruja. Nämä kupit ovat kuitenkin ehjiä, että en raaski tehdä niistä koruja vielä ennen kuin ne jostakin suusta rikkoutuvat. Kesällä mökillä ajattelin rikkinäisistä astioista tehdä koruja. Ostin käytettynä lasihiomakoneen ja  sillä saa kätevästi hiottua posliinia.

 Pientä taukoa pidin kirjoittamisesta kun olkapäässäni oli tulehdus ja se oli niin kipeä, että en voinut käyttää oikeaa kättä ollenkaan. Olin töistä sairaslomalla ja kävin ortopedilla. Lääkäri laittoi kortisonia ja jotakin puuduttavaa ainetta. Nyt on jo käsi melko hyvä ja töissäkin jo olin. Reumakokeitakin otettiin kun tämä on jo toinen kerta, kun olkapää tulehtuu ja tlehdusarvot nousee. Kuulemma jos on rasitusvamma sen ei pitäisi nostaa tulehdusarvoja. 

Paljon mietteitä ja suruakin koen, kun nuorimmalla lastenlapsella todettiin juuri diabetes. Lapsi on vielä pieni ja diabeteksen oireita oli vain lisääntynyt jano. Lapsen äiti toimi kuitenkin vaistonsa mukaan nopeasti ja lapselta mitattiin verensokerit. Sitten jo äiti la lapsi vietiin ambulanssilla sairaalaan. Nyt on alkanut uusi arki perheessä diabeteksen kanssa. Arki tuottaa alussa paljon unettomia öitä ja sydämen tykytyksiä. Onneksi lapsen molemmat vanhemmat ovat saaneet sairaalassa mitä parhainta opetusta ja tukea. Taas tuli muistutus siitä, että turhaan ei ole isovanhemmat veroja maksaneet ja kuinka hienoa on asua Suomessa!

Ajatuksia työmotivaatiosta

 Suosikkipäiväni PERJANTAI on NYT! Työviikko on takana ja ansaitut lepopäivät edessä, Olenkin niiden tarpeessa. Työmotivaationi on kärsinyt kovan kolauksen viimeaikoina. Itse työ on raskasta ja rakasta! Se antaa paljon, mutta jatkuvat muutokset rassaavat minua kohtuuttomasti. Asiakkaat eivät minua väsytä henkisesti, mutta ensi syksynä tulevat suuret muutokset saavat minut ajattelemaan, jaksanko tätä enää? Muutoksissa on paljon asioita, joista ajattelen, että ne eivät ole asiakkaan edunmukaisia. Koen,että en saa vaikuttaa asioihin, joissa minulla on pitkä kokemus ja asiantuntemus. Ne tahot jotka ovat muutosten takana lupaavat monenlaista, mutta kokemus on osoittanut, että heitä ei sido mitkään lupaukset ja nelupaukset ovat ennenkin karisseet ajan myötä. Peustelut muutoksille ontuvat ja niisä tuntuu olevan "oma lehmä ojassa".

 Minulle tärkeää työssä se, että koen sen merkitykselliseksi ja teen sitä sydämelläni. Palkka ei ole tärkein asia, mutta tottakai tarvitsen sitä elääkseni. Jos en tarvitsisi niin nyt olisi paikka pyytää verokortti käteeni. Lyödä hanskat tiskiin! Nyt tuntuisi helpommalta olla sellainen, että tekisin työtä ajattelematta sen syvällisemmin. Ajatella, että palkka on sama, vaikka en ajattelisikaan niin paljon asiakkaan parasta. Tekisin vain työni ja sillä siisti.

Ikää on minulla sen verran ja asun pienellä paikkakunnalla, että uudelleen työllistyminen ei ole helppoa. Olen kyllä avoimia työpaikkoja jo selaillut netistä. Parasta olisi nyt kun olisi rahaa jäädä kotiin. Mahdotonta summaa en tarvitsisi. Ryhtyisin pullantuoksuiseksi isoäidiksi. Hoitaisin lastenlapsia heidän sairastuessaan ja vanhempien käydessä töissä. Ottaisin vastaan koululaiset koulusta lämmin kaakaomuki valmiina. Mietin virkavapaata!? Mistä saisin sen verran rahaa, että ei pelkällä miehen ansioilla kitkuttelisi. Ajatukset risteilevät päässäni.....