Suosikkipäiväni PERJANTAI on NYT! Työviikko on takana ja ansaitut lepopäivät edessä, Olenkin niiden tarpeessa. Työmotivaationi on kärsinyt kovan kolauksen viimeaikoina. Itse työ on raskasta ja rakasta! Se antaa paljon, mutta jatkuvat muutokset rassaavat minua kohtuuttomasti. Asiakkaat eivät minua väsytä henkisesti, mutta ensi syksynä tulevat suuret muutokset saavat minut ajattelemaan, jaksanko tätä enää? Muutoksissa on paljon asioita, joista ajattelen, että ne eivät ole asiakkaan edunmukaisia. Koen,että en saa vaikuttaa asioihin, joissa minulla on pitkä kokemus ja asiantuntemus. Ne tahot jotka ovat muutosten takana lupaavat monenlaista, mutta kokemus on osoittanut, että heitä ei sido mitkään lupaukset ja nelupaukset ovat ennenkin karisseet ajan myötä. Peustelut muutoksille ontuvat ja niisä tuntuu olevan "oma lehmä ojassa".
Minulle tärkeää työssä se, että koen sen merkitykselliseksi ja teen sitä sydämelläni. Palkka ei ole tärkein asia, mutta tottakai tarvitsen sitä elääkseni. Jos en tarvitsisi niin nyt olisi paikka pyytää verokortti käteeni. Lyödä hanskat tiskiin! Nyt tuntuisi helpommalta olla sellainen, että tekisin työtä ajattelematta sen syvällisemmin. Ajatella, että palkka on sama, vaikka en ajattelisikaan niin paljon asiakkaan parasta. Tekisin vain työni ja sillä siisti.
Ikää on minulla sen verran ja asun pienellä paikkakunnalla, että uudelleen työllistyminen ei ole helppoa. Olen kyllä avoimia työpaikkoja jo selaillut netistä. Parasta olisi nyt kun olisi rahaa jäädä kotiin. Mahdotonta summaa en tarvitsisi. Ryhtyisin pullantuoksuiseksi isoäidiksi. Hoitaisin lastenlapsia heidän sairastuessaan ja vanhempien käydessä töissä. Ottaisin vastaan koululaiset koulusta lämmin kaakaomuki valmiina. Mietin virkavapaata!? Mistä saisin sen verran rahaa, että ei pelkällä miehen ansioilla kitkuttelisi. Ajatukset risteilevät päässäni.....
